Keskeneräisyyden pelko syö sinut hengiltä

Keskustelin juuri erään pitkä aikaisen ystäväni kanssa siitä, miten mielenkiintoista on tutkia omia pelkojaan. Päätin että kirjoitan siitä nopeasti myös artikkelin, jossa tarkastelen pelon roolia digiyrittäjyydessä, sellaisena kuin sen koen.

”Eniten pelkäämme sitä, että julkituodut tuotoksemme tyrmätään”

Joskus tuo pelko on hyväksi ja joskus se vie kaiken voiman. Kuinka tunnistat kumpi pelko sinussa puhuu? Pelko on siitä mielenkiintoinen asia, että toisaalta sitä tarvitaan, se on osa ihmisen eloonjäämistä ja toisaalta se lamaannuttaa. Olet varmasti kuullut jossakin tilanteessa että ”ei ole mitään pelättävää.” Niinpä, mutta oletko kysynyt itseltäsi kenen ei siinä tarvitse pelätä? Sen joka sen sanoo, todennäköisesti, sillä me kaikki pelkäämme.

Pelot myyvät ja välillä minua ärsyttää suuresti se, että sellainen on niin koukuttavaa. Se on ehkä koukuttavaa, siksi että se saa meidät yhdistymään laumaksi. Pelolla on siis sekä varsin evolutionaarinen ja tarpeellinen puolensa, kuten myös voimia vievä, lamaannuttava puolensa. On ehkä hyväkin pelätä vähän tuntematonta, eikä lähteä ”soitellen sotaan”, kuten vanha sanonta kuuluu.

Keskeneräisyyden pelko on kuitenkin toista maata ja sen syntyjuuret ovat sosiaalisissa suhteissa. Se käyttää toki samoja energioita, mutta sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Se siis kertoo meille, että älä paljasta keskinkertaisuuttasi, vaikka samaan aikaan tarvitsemme toisiamme. Kyseessä on kasvojen menettämisen pelko, ja tarvitsemme uskottavuutemme toinen toistemme kanssa asioidessa.

Pelko kuuluu oppimiseen

Koko sen ajan, jonka olen kurssiverkkoa kehittänyt on ajatuksenani ollut kehittyä nimenomaan digitaalisen tuotteen tekijänä. Kokeilin verkkokurssien tekemistä, en pitänyt siitä prosessista. Siis verkkokurssien tekemisestä siinä kohtaa yrittäjyyttäni. Palaan siihen kyllä eritavoin.

Se mistä pidän ja missä koen olevani hyvä, on kirjoittaminen ja kohtaaminen. Kun kirjoitin tarinoiden voimasta, huomasin kuinka paljon helpompaa se olikaan, kun toimii mukavuusalueellaan.

Mukavuusalueella toimimista tarvitaan sillä pelko on asia, joka on meissä kaikissa ja sen kesyttämiseen tarvitaan viisautta. Viimeisimmissä innovaattori opinnoissani harjoittelin keskeneräisyyden tilan lisäämistä oppimiseeni. Siis tilan antamista epämääräisyydelle ja mustavalkoisuuden tunnistamista ja häivyttämistä. Monesti mietin mitä ihmettä olen oikein tekemässä ja sain muistutella itseäni siitä, ettei oppiminen ole koskaan helppoa.

Tätä en haluaisi kertoa kenellekään

Rakastan täydellisiä lopputuloksia ja sitä, että pysyn aikataulussa ja budjetissa. Se ei kuitenkaan toteudu aina elämässä. Lopputuloksiin vaikuttavat monet asiat, aikatauluun ja budjettiin voin sentään jonkin verran vaikuttaa. On ollut kerta kaikkiaan vaikea hellittää ja oppia luottamaan siihen, että vaikka itse ei ole tyytyväinen, voi suoritus olla riittävä. Tämän olen sentään oppinut, kun olen jatkanut sinnikkäästi vaan opintojani.

Tänä keväänä otin sitten työn alle podcastin teon opettelun ja se on ollut kyllä haastavaa. Teemme sitä yhdessä erään toisen yrittäjän kanssa ja tässä on tietysti yhtenä asiana jatkuva omien palveluiden markkinointi ja kehittäminen, nyt sisällön tarjoamisen kautta. Vastaan itse jakson äänityksestä ja editoinnista myös.

Se vanha pelko on herännyt henkiin ja kuiskii että ”ei tuollaista nyt voi julkaista, sehän on aivan amatöörimäistä.

Sosiaaliset suhteet ja keskeneräisyyden pelko markkinoinnissa ja myynnissä

Teen siis monenlaisia asioita ja keskeneräisyys on osa tekemistäni. Tavallaan se karsii kyllä asiakkaita, mutta toisaalta tarvitsen tätä, sillä oppimiseen tarvitaan epävarmuuden sietokykyä ja toisia ihmisiä. Markkinoinnista olen oppinut paljon ja nyt kun olen saanut hyvää apua Markon kautta Sanasirkulta on luottavaisempi olo. Häneltä ostan siis oman yritykseni nettisivujen tekstisisältöjä. Vanha sanonta suutarin lapsella ei ole kenkiä pitää paikkaansa siellä. Omien palveluiden kuvailu on haastavaa. Se, että tämä kurssiverkossa kirjoittaminen lähtee toisista lähtökohdista vapauttaa kummasti kirjoittamaan.

On turvallista olla kesken, kaikkea ei voi kukaan osata. Tästä lähtökohdasta lähti Valkoisia läiskiä podcastimme alkuvuodesta. Tänään julkaisin kolmannen jaksomme nimeltä Hullut lukot suhteissa

Tietenkin osa kuulijoista karsiintuu jakson teknisen epätasaisuuden vuoksi. Kun vaihtoehtona on opetella julkisesti ja saada siinä kohtaa jo palautetta tai jättää pöytälaatikkoon, niin kumman sinä ottaisit? Huomaan provosoivan tyylini tulevan esiin kun liikun epämukavuusalueellani.

Se mikä auttaa pelkojen kesyttämiseen, on niiden tuominen päivän valoon. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja vain saamalla kannustusta ja palautetta oppii. ( PS. Nimenomaan siinä järjestyksessä)

Ihanaa valoisaa juhannuksen aikaa sinulle!!!!!!