Innostavan kehittämisen suvannoissa

Digitaalisen vauhdin hurmiossa on menty kohta koko kevät ilman pidempää lomaa, joten ei olekaan ihme, että sain flunssa tartunnan. Olen ollut ilman vakavampia perusterveyshuolia, kaikki nämä vaikeat ajat ja vuodet, mutta juuri ennen tulevaa lomaa sitten sairastuin oikein kunnolla.

Muutama päivä ilman mitään mahdollisuutta nousta sängystä teki kyllä hyvää, vaikka en ole kunnossa vieläkään. Luulenpa että luontoäiti muisti minua ihan oikeassa kohdassa, sillä nyt jos koskaan oli minulle oikea aika sairastua. Jouduin jättämään tekemättä isommat raportit ja tilannekuvat, jotka olin suunnittelut juuri nyt tekeväni ja joiden avulla yleensä rakennan kokonaiskuvaa siitä, missä menen yritykseni kanssa yrittäjänä. Niiden aika on siis myöhemmin.

Kevät on ollut täynnä innostavia uusia alkuja ja oloni on sellainen, että tiedän päässeeni yhä lähemmäs aitoa itseäni, samalla kun olen yllättynyt intuitioni selkeästä ohjauksesta tämän kasvun äärelle. Nyt onkin sitten taas aika taas hiukan levätä, näköjään myös pidempään mitä päällimmäisen ymmärrykseni avulla ymmärsin.

Kehittämisen kääntöpuolia

Mieheni sanoi kerran, ettei voi koko ajan olla kehittämässä täysillä, kuin suunnittelisi Niagaran putouksen laskemista, mutta samaan aikaan mietin mikä kaikki on tätä putousta?

Aikaisemmassa työssäni ohjasin ihmisiä tuntemaan enemmän suurin piirtein näillä sanoilla: Ajattelu on joskus tuntemista turvallisempaa, ja siksi osa meistä siirtyy suoraan ajattelemaan, eikä koskaan opi tuntemaan suoraan tunteitaan. Mieleeni nousi myös se tosiasia, etteivät yhteiskunnallisesti hyväksytyt positiivisetkaan addiktiot kasvata kypsyyttä ja viisautta loputtomasti. Palasin siis taas näidenkin asioiden äärelle Ikäänkuin vahingossa ja jouduin luonnollisesti myös rapsuttelemaan ajatuksiani pintaa syvemmältä.

Oman digituotteen kehittäminen on myös matka omien tarpeiden ja tunteiden äärelle ja se voi olla sekä upea, että pelottava, epävarma ja turhauttava sekä paljon, paljon muuta.

Tunteista puheenollen on ollut todella paljon helpompaa päästää irti turhaantumisestaan, kun on kunnon syy miksi en vaan saa tehtyä töitäni, kaikista haluistani huolimatta. Ihanaa olla aidosti tyhjä pää edes hetkittäin.

Suvannoissa sisäistä rauhaa oppimassa

Täällä ollaan edelleen siis työkuntoa vailla, mutta nyt aika lailla onnellisena, sillä parempaan aikaan ei olisi tämä pysähdys voinut tullakaan. Juuri nyt työn alla on hankkeita, joiden kanssa pitää edetä hitaasti ja maltilla, asiakkaita ja heitä tarpeitaan kuulostellen.

Niin viihdyttävää kuin älyllinen oppiminen aivoille onkaan, niin tarvitsemme kaikki myös suvantoja, suorittamisen vastapainoiksi. Tarvitaan syviä hellittämisen hetkiä, joissa sattumalla on sijaa oikein kunnolla muuttaa asioiden kulkua.

Ole rohkeasti kesken kanssani ja nauti myös näistä kevään ailahteluista. Yhtäältä vauhti kiihtyy ja sitten mennään iso harppaus taaksepäin, sellaista on kehittäminenkin toisinaan ja siihen tarvitaan aikaa.

Voi tuntua aivan hullulta sanoa tuo edellinen, että nauti kevään ailahteluista, mutta sen takana onkin ajatus siitä, että omien tunteidensa näkeminen ja kokeminen itsestä ulkoa, voi auttaa jäsentämään ja syventämään suhdetta itseen ihan uudella tavalla.

Taiteilijat ovat aina käyttäneet luontoa avukseen luomistyössään, joten miksei sitä voisi tehdä myös digitaalisen tuotteen tekijä? Miettiä ja suhteuttaa esim. kasvukausiin, ottaa mallia, muotoilla ja etäännyttää. Tapoja on yhtä paljon kuin on ihmisiä ja digituotteita. Luulenpa että täällä paras tapa hyödyntää luontoäidin mallia on ottaa nyt rennosti ja odottaa oikeaa kuoriutumisaikaa kiltisti.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa, muista huolta aivojasi olemalla laiska!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa